Since it has now been one full year for me as the president of Probba ry (I know it should be “chairman”, but “president” sounds way cooler), it’s a good time to wrap things up and briefly share my experience of the past year with all of you.

Kirpsakka pakkasaamu eikä kiire enää minnekään.

Paljon on ehtinyt tapahtua kuluvan vuoden aikana. Kylteritoiminta elää vahvassa vuosisyklissä ja myös toimijat vaihtuvat sen mukaisesti.

Keskikesän aurinko porottaa, ja opiskeluhaalarit on jo hyvän aikaa sitten ripustettu naulaan odottamaan ensi syksyä...

Olen Lappeenrannan kauppatieteellisen opiskelija-ainejärjestö Enklaavi ry:n tämän vuoden puheenjohtaja. Ikää on kertynyt 24 vuotta ja Lappeenrannassa olen viettänyt elämästäni viimeiset pari vuotta.

Mut hei ei se riitä, et on mukavaa – sen täytyy olla paljon parempaa.

Aivan aluksi haluan esittää vilpittömät pahoitteluni: Neon 2 -yhtyeen kuuluisa Kemiaa-kappale on ollut omassa tehosoitossani jo pitkään...

Ihmiset sinkoilevat ympäri toimistoa, kaikki tilat ovat varattuja kuukauden eteenpäin, mutta silti joku kurkistaa hymyssä suin kahvikupin takaa.

Tiukkaa asiaa, kiivasta keskustelua ja viihteellistä toimintaa riitti, kun liittomme järjesti työmarkkinaseminaarin lokakuun alkupuolella.

Seison Yle X:n Ilen vieressä Tampere Areenan lavalla, katson 3 000 ilmaan kohotettua käsiparia ja tajuan yleisön vastaavan kysymyksiini mielettömällä metelillä.

NESU-möksä. Sanapari on varmasti tuttu monille kyltereille, varsinkin NESU-toiminnassa mukana olleille. Ja se herättää monenlaisia tunteita. Hauskoja muistoja, uusia ja vanhoja kavereita, välillä vähän erikoisempiakin tempauksia, mitä näitä nyt on.

Kello on 4.37 eräänä maaliskuisena torstaiyönä, kun säpsähdän huutaen hereille unestani, ja luultavasti herätän ainakin puolet oululaisen kerrostalon asukkaista putoamalla samalla rymähtäen sängystä.

Apua, mistä töitä valmistumisen jälkeen? Tai edes kesäksi? Näiden kysymysten parissa varmasti moni nuori, myös moni nuori kylteri tai nuori ekonomi, painiskelee. Helppoja vastauksia tähän ei ole.

Kantaako suurin osa alle kolmenkymmenvuotiaista otsassaan jonkinlaista leimaa, joka oikeuttaa väheksymään tai arvostelemaan? Vai olemmeko ansainneet tämän stigman aivan itse?

- Betydelsen av såväl privatpersoners som företags förmåga att kommunicera i dagens informationssamhälle ökar konstant.